Aurinko paistaa, ikkunasta kuuluu musiikkia ja puheensorinaa. Keskellä Kontulan ostoskeskusta on terassi ja kivijalkaa pitkin on pieniä liiketiloja: kauppoja, ravintoloita, baareja, kahviloita. Katukuvassa näkyy eri ikäisiä, näköisiä, kokoisia ja pukuisia ihmisiä. Uudemmissa ja suuremmissa kauppakeskuksissa on harvoin tällaista tunnelmaa. Ostarilla on elämää.
Museum of Impossible Forms eli MIF on Itä-Helsingissä, Kontulan ostoskeskuksessa sijaitseva kulttuurikeskus. Vietimme siellä kuukauden residenssin ja pohdimme, kuinka paikallislähtöinen lähestymistapa vaikuttaa suunnittelupraktiikkaan. Tarkastelimme myös millaisia paikallisia kysymyksiä alueelta nousee, ja kuinka niitä voisi käsitellä MIFin ohjelmassa.
Pitkä taustoitus Kontulasta ei liene tarpeen, mutta usein mediassa ja mielikuvissa pahamaineiseksi ja turvattomaksi tituleerattu lähiö on rakennettu 60-70-luvulla. Kontula on aluekeskus ja kuuluu laajemmin Mellunkylän peruspiiriin Mellunmäen, Kivikon, Vesalan ja Kurkimäen kanssa.
Lähiötä määritellään usein ulkoapäin, ja negatiiviset mielikuvat ovat ristiriidassa asukkaiden kokemuksien kanssa.
Meillä oli kuitenkin mahdollisuus päästä lehtiotsikoita ja leimaavia puheita syvemmälle kuukauden residenssin aikana, vaikka sekin tuntui vain pintaraapaisulta. Lähiöstä maalattu kuva ei vastannut omaa kokemustamme. Kontula ja laajemmin Mellunkylän alue on ihanan vehreä, erinomaiset kulkuyhteydet vievät eri suuntiin ja monipuoliset palvelut ainakin Kontulan keskusta-alueella helpottavat arkea.
Alueiden eriarvoisuus on kuitenkin todellista, ja se näkyi myös Kontulassa. Tehdessämme asukashaastatteluja ostoskeskuksella nousi esiin ikäihmisten ja työelämän ulkopuolella olevien yksinäisyys. Matalan toiminnan päiväkeskus Symppiksen työntekijä kertoi, että koronapandemia on ollut kova isku etenkin raitistumisprosesseissa oleville, joille tuen saanti on kokoontumisrajoitusten myötä vaikeutunut.
Kiinnitimme huomiota myös siihen, kuinka hoitamattomia ja huonokuntoisia viheralueet ja infrastruktuuri olivat Kontulassa ja lähialueilla verrattuna kantakaupunkiin. Vaikka toisaalta hoitamattomuus oli kesän kynnyksellä tunnelmallista, kun kukat ja kasvit olivat täydessä loistossaan. Oman onnensa nojassa olevat tilat voivat synnyttää jotain uutta ja kiinnostavaa, mikä on havaittavissa Kontulan ostoskeskuksessa. Matala vuokrataso on mahdollistanut pienyrittäjien liiketoiminnan, mikä puolestaan on synnyttänyt elävää kaupunkitilaa ja muitakin kuin ketjuliikkeiden palveluita.
Alueiden eriytymiskehitykseen on havahduttu myös kaupungin tasolla ja Kontulan alue onkin yksi kolmesta lähiöuudistusalueista. Aluetta kehitetään tulevina vuosina muun muassa täydennysrakentamalla ja purkamalla. Uudistusprosessi on jo paikoin käynnistynyt, sillä esimerkiksi Kontulan vieressä sijaitsevassa Mellunmäessä purettiin vuonna 2016 vanha ostoskeskus ja tilalle rakennettiin asuntoja. Jututimme Mellunmäessä Unelmien Mellari -tapahtumassa asukkaita ja he kertoivat, että monipuoliset palvelut korvattiin pienellä päivittäistavarakaupalla. Vaikka Kontula on vain yhden metropysäkin päässä, on palveluiden keskittäminen Kontulaan hankaloittanut Mellunmäen asukkaiden arjen sujuvuutta.
Tutkija Lotta Junnilaisen mukaan eriarvoisuudesta puhuttaessa ongelmana nähdään helposti ihmiset ja heidän toimintansa, eikä rakenteita kuten palveluiden vähyys, rasismi tai matala koulutus- ja tulotaso.
Puutumme helposti vääriin ongelmiin, jos puhumme rakenteiden sijaan ihmisistä. Huono-osaisuuden kasautumista olisikin syytä tarkastella rakenteellisella tasolla sekä pohtia syitä ja historiallisia kehityskulkuja. Paikallisuuksien ymmärtäminen on niin ikään tärkeää. Alueita on helppo katsoa kartalta yhtenä kokonaisuutena, mutta niiden sisällä onkin pienempiä rajoja, joista ihmisten elinpiiri muotoutuu.
Järjestimme osana residenssiä kuntavaalipaneelin, jossa keskustelemassa olivat neljä ehdokasta eri puolueista: Mirita Saxberg (Kok.), Ville Jalovaara (SDP), Niklas Kaskeala (Vihr.) ja Noora Laak (Vas.). Kontulalainen Kaskeala toi esiin eri todellisuuksien ymmärtämisen tärkeyden. Jos päättämässä ja suunnittelemassa on vain yhdenlainen todellisuus, niin kuinka hyvin se pystyy huomioimaan muita todellisuuksia? Onko silloin mahdollista luoda kaupunkia kaikille?
Kontulan typistäminen ongelmalähiöksi antaa yksipuolisen kuvan siellä eletyistä todellisuuksista. Vaikka kuukauden residenssin aikana näimme vain välähdyksen niistä monista, haluamme heittää pallon suunnittelijoille, päättäjille ja medialle:
Mitä tapahtuisi tarinankerronnalle, kaupunkisuunnittelulle ja päätöksenteolle, jos Kontulasta ja muista samankaltaisista lähiöistä kerrottua näkökulmaa vaihtaisi?
Ruotsin yleisradioyhtiö SVT siirsi paikallistoimituksen leimautuneeseen Tukholmassa sijaitsevaan Rinkebyn lähiöön. Taustalla oli ajatus monipuolistaa näkökulmaa, ja että uutisointi vastaisi enemmän sitä todellisuutta, jonka paikalliset asukkaat kokevat. Tämä johti siihen, että Rinkebystä alettiin kertoa niin kuin muistakin alueista ja kuva lähiöstä tasapuolistui.
FEMMAn Kontula-tärpit:
Kalliot Kontulan ostoskeskuksen takana