Femma Planning

Kuva: Sonja Pietiläinen. Metro pysähtymässä asemalaiturille

Kuva: Sonja Pietiläinen

Pandemian leviäminen ei ole yhtä suuri riski kaikille, mutta ei myöskään kaikkialla

Kirjoittanut: Efe Ogbeide

Koronapandemia on tuonut näkyviin kaupunkien alueellista eriarvoisuutta. Koronatartuntojen määrää selittäviä tekijöitä on kuitenkin käsitelty turhan yksipuolisesti. Yksittäiset mittarit, kuten vieraskielisyys, saavat julkisessa keskustelussa helposti näkyvyttä, mutta kyseessä on monien eri tekijöiden summa.

New Yorkissa on uutisoitu koronavirustartuntojen noudattavan samoja linjoja kuin kaupungin segregaatiokehityksen. Alueet, joihin korona on osunut ovat myös alueita, joihin on kasautunut sosioekonomista huono-osaisuutta. Alueilla asuu myös suhteellisesti paljon vähemmistöjä kuten afroamerikkalaisia. Helsingissä tartuntojen on myös huomattu kasautuvan tietyille alueille, erityisesti Itä-Helsinkiin.

Koronapandemia on tuonut näkyviin kaupunkien alueellista eriarvoisuutta.

Norjalainen pandemiatutkija Sven-Erik Mamelundin mukaaan korona iskee pahiten pienituloisiin ja matalasti koulutettuihin. Ruotsalainen Bilan Osman tiivistää, että tulot, koulutus, terveellinen elämäntapa, perussairaudet, ahdas asuminen, etätyömahdollisuus ovat kaikki rakenteellisia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, millaiset mahdollisuudet ihmisillä on suojautua koronalta, sairastua koronaan tai selvitä siitä. Esimerkiksi monet vähemmistöihin kuuluvat kuten maahanmuuttajat työskentelevät matalapalkkaisilla aloilla kuten bussikuskeina, hoiva- ja palvelualalla. Maahanmuuttajuus tai vähemmistöön kuuluminen ei yksinään lisää koronatartunnan riskiä, mutta siihen liittyy rakenteellisia tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisten mahdollisuuteen edetä tässä yhteiskunnassa. Nämä risteymät määrittelevät muun muassa sen missä ja miten asumme ja työskentelemme.

Alueita pitäisikin kehittää yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa, jotta erilaisia tarpeita ja todellisuuksia tunnistettaisiin.

Eriarvoisuuden purkaminen vaatii rakenteiden ja risteävien tekijöiden eli intersektioiden tunnistamista. Esimerkiksi pelkkä sosiaalinen sekoittaminen tai oppilaaksiottolaueiden uudelleenjakaminen eivät riitä. Jotta rakenteellisiin ongelmiin voitaisiin puuttua, on päästävä pintaa syvemmälle. Samat ratkaisut eivät välttämättä toimi kaikkialla — eivät välttämättä edes yhden alueen sisällä. Alueita pitäisikin kehittää yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa, jotta erilaisia tarpeita ja todellisuuksia tunnistettaisiin.

Jaa kirjoitus