Kaupunkianarkismia – Vaikuttamista taiteen keinoin -kokeilussa tutkimme millaisia kaupunkitilan kokemuksia vammaisilla nuorilla on ja miten heidän kokemuksiaan voitaisiin tuoda esille kaupunkitilassa työpajatyöskentelyn ja taiteen keinoin.
Kokeilu koostui haastatteluista, kolmesta työpajasta sekä kaupunkikierroksesta. Se toteutetiin yhteistyössä osallistavaan kaupunkisuunnitteluun erikoistuneen toimiston FEMMA Planningin, taiteilija Maria Mastolan, Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön, sekä Mahdollisuus lapsille ry:n nuorten kanssa.
Nuorille merkityksellisten paikkojen valinta ja viestien suunnittelu
Kokeilu alkoi taustatyöllä, jossa tutustuimme haastattelujen avulla työpajoihin osallistuviin nuoriin ja heidän arkeensa. Osan kanssa toteutimme videohaastatteluja kun taas osan kanssa liikuimme heidän arjen elinympäristössä ja keskustelimme niihin liittyvistä kokemuksista.
Kävelyhaastattelu oli hyvä tapa kerätä tietoa ja tuntui luontevalta tavalta tutustua nuoriin, sillä he saivat itse valita reitin ja kertoa arjen kokemuksistaan. Nuorten omilta asuinalueilta tai arjen piiristä löytyi mieluisia paikkoja esiteltäväksi. Erään nuoren kanssa matkustimme metrolla hänen suosimaansa ostoskeskukseen ja toisen osallistujan kanssa kävelimme hänen asuinalueellaan puistoihin ja arkireitteihin tutustuen. Osalla nuorista arjen elinpiiri oli laaja ja he liikkuivat itsenäisesti missä halusivat. Osalla taas arki keskittyi oman asuinalueen läheisyyteen ja oli riippuvaista perheestä tai tukihenkilöistä.
Haastattelujen jälkeen järjestimme nuorille kolme työpajakertaa Mahdollisuus lapsille ry:n tiloissa Konalassa. Työpajoissa tutkimme nuorten arkea sekä kokemuksia ja liikkumista kaupunkitilassa. Työpajojen tulosten pohjalta nuoret suunnittelivat teoksen valitsemaansa kaupunkitilaan yhdessä taiteilija Maria Mastolan kanssa. Teoksen toteutustavaksi valikoitui alumiininen merkki, johon nuoret kaiversivat oman viestinsä. Merkit sijoitettiin näkyville nuorten valitsemiin merkityksellisiin paikkoihin kaupunkitilassa.
Kaupunkikierroksella Helsinki-päivänä 12.6. kävimme yhdessä tutustumassa nuorten valitsemiin paikkoihin, joihin Maria Mastola oli asentanut alumiiniset merkit jo edellisinä päivinä. Lähdimme jännittyneinä ja uteliaina nuorille merkityksellisten paikkojen etsintäreissulle. Nuoret olivat innostuneita omien paikkojen ja merkkien näkemisestä, siitä huolimatta, että matkalla oli myös melko haastavia maastoja.
Hyväntuulisuus ja ylpeys oman jäljen jättämisestä kaupunkitilaan oli läsnä koko reissun ajan. Merkit konkretisoivat työpajojen pohdinnat nuorten omista paikoista ja sanomista näkyviksi kaupunkitilaan.
Kaupunkitilan esteettömyyden edistäminen
Kaupunkitilassa olemiseen mahdollisuuksiin vaikuttavat monet tekijät. Fyysisen esteettömyyden puute on yksi kaupunkitilan suurimmista yhdenvertaisuuden haasteista, mutta kokeilun aikana huomasimme, että sosiaalinen saavutettavuus ja mahdollisuus itsenäiseen kulkemiseen kaupungissa ovat niin ikään isoja esteitä erityisesti vammaisten lasten ja nuorten arjessa.
Sosiaalisen saavutettavuuden näkökulmasta nousi esiin yksinäisyys ja se, miten tukea tarvitsevan nuoren nuoruuden ajatellaan toimivan. Millaista on tukea tarvitsevan nuoren nuoruus, kun nuoret alkavat hengailla kaupungilla? Onko tukea tarvitsevan nuoren mahdollista hengailla kavereiden kanssa avustajan tukemana? Miten kaupunkisuunnittelun toimin voitaisiin edistää monenlaisista tarpeista tulevien nuorten hyvinvointia ja purkaa sosiaalisia esteitä?
Havaitsimme kokeilun aikana myös, että osalla nuorista arjen elinpiiri on melko eriytynyt. Kaverit, koulu ja oma asuinalue voivat sijaita eri puolilla ja arkinen hengailu kavereiden kanssa voi olla haastavaa, jos siirtyminen ei onnistu itsenäisesti. Toisaalta osalla arjen elinpiiri ja liikkuminen kaupunkitilassa oli hyvinkin itsenäistä. Siihen ei tarvittu muiden apua, eikä arki keskittynyt pelkästään oman asuinalueen läheisyyteen.
Kaupunkisuunnittelun näkökulmasta laajempaa esteettömyyttä voidaan osin edesauttaa sillä, että palvelut, ystävät ja harrastukset ovat asuinpaikan lähellä tai niihin on helppo kulkea, jotta se olisi mahdollista myös itsenäisesti. Kaupunkisuunnittelussa olisikin tärkeää pohtia miten pystymme pitämään kaupunkien mittakaavan kohtuullisena, lähipalvelut saavutettavina ja julkisen liikenteen verkostot mahdollisimman kattavina, jotta kaikilla olisi mahdollista liikkua ja kokea kuuluvansa kaupunkitilaan.
Arjen kokemusten tutkiminen ja esille tuominen onkin tärkeää, jotta monenlaisia esteitä ja toisaalta myös onnistumisia voidaan huomata ja tuoda osaksi kaupungin kehittämistä.