Femma Planning

Feministisiä näkökulmia kaupunki- ja aluekehitykseen

Maantieteen päivät 2021 Oulussa

Kirjoittajat: Milla Kallio (FEMMA Planning), Marika Kettunen (Oulun yliopisto)

Feministisen kaupunki- ja aluekehityksen teemoja ruodittiin Maantieteen päivien työryhmässä, jonka järjestimme yhdessä väitöskirjatutkija Marika Kettusen (Oulun yliopisto) kanssa. Meitä työryhmän järjestäjiä kiinnosti erityisesti feministisen maantieteen ja teoretisoinnin anti moninaisuuden, intersektionaalisuuden ja yhdenvertaisuuden huomioimiseen niin kaupunki- kuin aluekehityksen konktekstissa: millaisia oikeudenmukaisempien, kestävämpien ja inklusiivisempien ratkaisujen maantieteitä näistä lähtökohdista voisi hahmottua? Entä mitä voisimme oppia toisiltamme eri konteksteissa tehtävästä feministisestä tutkimuksesta tai käytännön työstä? Tavoitteenamme oli tuoda yhteen niin tutkijoita, kehittäjiä, opiskelijoita kuin myös aktivisteja keskustelemaan feministisistä näkökulmista.

Iloksemme työryhmä herätti niin paljon kiinnostusta, että työryhmän esitykset jaettiin kahteen osioon. Ensimmäisessä osiossa Sonja Pietiläinen (Oulun yliopisto) toi esiin feministisiä näkökulmia arktisen alueen kehitykseen ja kansallisvaltion rakentamiseen äärioikeiston kontekstissa Venäjällä. Tietotyön sukupuolittunutta maantiedettä tarkasteltiin Kirsi Siltasen ja Rasmus Aron (MDI Public Oy) johdolla. Milla Kallio esitteli FEMMA Planningin projektien kautta intersektionaalista näkökulmaa kaupunkisuunnitteluun ja osallisuuteen. Toisessa osiossa Henriette Friis (Aalto yliopisto) ja Eva Duran Sánchez (Aalto yliopisto) tarkastelivat järjestämäänsä Feminist Futures Helsinki -hackathonia feministisemmän tiedontuotannon väylänä. Daria Tarkhovan (Helsingin yliopisto) ja Vadim Romashovin (Tampereen yliopisto) puheenvuoro nosti esiin kielivähemmistöt kaupunkitilassa. Eeva-Kaisa Prokkola (Oulun yliopisto) puolestaan toi esiin toimijuuden näkökulmaa aluekehityksessä rakennerahastojen ja niihin kytkeytyvän eriarvoisuuden kautta.

Työryhmä toi yhteen feminististä tutkimusta ja projekteja eri maantieteellisiltä tasoilta

Esitykset kietoutuivat mielenkiintoisesti yhteen valottaen näkökulmia lukuisiin maantieteellisiin skaaloihin aina valtioista alueisiin ja kaupunkeihin. Mittakaavasta huolimatta kaikkiin näihin liittyy suunnittelun ja tilallisen politiikan kysymyksiä. Yhtä lailla kaikilta skaaloilta on tunnistettavissa erilaisia sukupuolitettuja käytäntöjä ja normeja. Skaalojen tarkastelu voi auttaa tekemään näkyväksi erilaisia risteymiä ja auttaa hahmottamaan puuttuvia ääniä ja miten niitä voitaisiin ottaa huomioon eri tasoilla esimerkiksi suunnittelussa.

Eri ryhmien ulkopuolelle jättäminen ja esimerkiksi naisnäkökulman uupuminen tulivat esiin useammassa puheenvuorossa. Sonja Pietiläinen nosti esiin, että Venäjän äärioikeiston nationalistisessa arktista aluetta kuvaavassa kuvastossa sukupuolinormien mukaisen miehen rooli on vahva kun taas naisia tai eri vähemmistöjä (jotka arktisellakin alueella ovat lukuisia) ei juuri oikeistokuvastossa näy. Pietiläisen mukaan oikeiston luontokuvaston miehen rooli on voimakas, arktisessa kontekstissa merkittävää oli luonnon voittaminen ja hallinta resurssina ihmisten, eli miehen, käyttöön. 

Toinen työryhmässä käsitelty aluetaso, jolla naiset eivät yhtä vahvasti näy, on aluekehityksen kenttä ja maaseutukunnat. MDI toi analyysissään esiin, että naisten tietotyö on voimakkaasti kaupunkialueiden ilmiö ja työelämä on Suomessa vahvasti segregoitunut sukupuolen perusteella. Vaikka tietotyöläisten etätyöskentelymahdollisuudet ja maallemuutto puhuttavat pandemian aikana uudella tavalla, kenellä on mahdollisuus muuttaa maaseudulle etätöihin, ketä se kiinnostaa ja ketä maaseutukunnat oikeastaan haluavat houkutella? 

Keskustelussa nostettiin esiin myös kysymys siitä, löytyykö maaseudulta tietotyöläisille sukupuolesta riippumatta töitä tai tarvittavia palveluja arjen pyörittämiseen. Kuullaanko naisten tai naistapaista työtä tekevien ääntä ja arkea aluekehittämisen suuntaviivoja laadittaessa? Entä muiden vähemmistöjen tai asukasryhmien? Kysymys kytkeytyy siis myös yhdenvertaisuuteen ja alueiden eriytymiseen. 

Eeva-Kaisa Prokkola nosti esiin myös uusien tutkimuksellisten näkökulmien tärkeyden: esimerkiksi toimijuuden tutkimus on aluekehityksen tutkimuksen parissa suhteellisen tuore tulokulma alueellisen kehityksen tarkasteluun, mutta se voisi tarjota uusia keinoja alueellista eriarvoisuutta ylläpitävien ja uusintavien mekanismien purkamiseen.  

Kaupunkitilan moninaisten kokemusten ymmärtäminen intersektionaalisuuden ja yhteiskehittämisen kautta

Tilallisia ja alueellisia kysymyksiä pohdittiin myös intersektionaalisuuden kautta. Sukupuolen tai muiden taustatekijöiden lisäksi erilaiset valtarakenteet vaikuttavat asukkaiden kokemukseen eri alueilla, kaupungeissa tai Suomessa ylipäätään. Daria Tarkhova ja Vadim Romashov tarkensivat esityksessään näkökulmaa ihmisten mahdollisuuksiin näkyä ja olla vapaasti julkisessa tilassa. Venäjää puhuvien, usein kielivähemmistöksi kutsutun väestöryhmän, näkyvyyttä ja näkymättömyyttä kaupunkitilassa ja julkisessa keskustelussa tutkimalla he toivat esiin valtarakenteita, jotka vaikuttavat ihmisten arkipäiväiseen elämään. 

Milla Kallio puolestaan perehtyi esityksessään siihen, mitä muita taustatekijöitä sukupuolen lisäksi tulisi ottaa huomioon kun puhutaan kaupunkilaisista, suomalaisista, venäläisistä tai ihmisestä ylipäätään. Tarkoitammeko tällöin jotain kuviteltua keskiarvoihmistä (usein työssäkayvää miestä) vai naista, lasta, ikäihmistä, työtöntä, rodullistettua henkilöä, vammaista henkilöä tai jotain ihan muuta? 

Maailman toimivin kaupunki - mutta kenelle?, diassa kysytään.

Kallion puheenvuorossaan esiin nostamien osallistavien ja intersektionaalisten suunnittelumenetelmien lisäksi työryhmässä keskusteltiin myös muista menetelmällisistä ratkaisuista. Siinä missä perinteisiä hackathoneja on kritisoitu poissulkevasta kulttuurista ja liiallisesta teknisten ratkaisujen tarjoamisesta, Henriette Friis ja Eva Duran Sánchez toivat esiin kuinka feministiset hackathonit eli ideakilpailut tarjoavat mahdollisuuden inklusiivisemmalle tiedontuotannolle ja feministisemmän tulevaisuuden kuvittelulle – sekä konkreettiselle tekemiselle. Puheenvuorossaan he kertoivat kokemuksistaan Suomen ensimmäisen feministisen hackathonin, Feminist Futures Helsinki, järjestämisestä. Feministisiin periaatteisiin nojaavat hackathonit voisivat tarjota myös kaupunkisuunnittelun ja -kehityksen kannalta tärkeitä, yhteiskunnallisesti sitoutuneita innovaatioita ja aloitteita.

Tarvitsemme lisää syväluotaavaa tutkimusta ja keskustelua feministisestä kaupunki- ja aluekehityksestä

Työryhmä ja sen puitteissa käydyt keskustelut osoittavat, että aihepiiri on tärkeä ja merkityksellinen monellakin maantieteellisellä tasolla. Työryhmämme keskustelut osoittavat, että feministisen maantieteen näkökulmat tuovat uusia näkökulmia aina korttelitasolta ja kaupunkitilasta maaseutukuntiin ja aluekehitykseen kuin valtiotilan rakentumiseen saakka. Myös niin tutkijat kuin aiheen parissa työskentelevätkin hyötyisivät näiden skaalojen välisistä tarkasteluista ja hyvien käytäntöjen jakamisesta.

Työryhmässä käyty keskustelu myös osoitti, että on tärkeää kiinnittää huomiota intersektionaalisuuteen ja muihin yhteiskunnallisesti rakentuviin valtarakenteisiin sukupuolinäkökulman lisäksi. Vaikka sukupuolinäkökulma on suomalaisessa aluekehityksessä ja alueellisessa politiikassa vielä monin paikoin uusi näkökulma, työryhmässä pohdittiin voisiko nyt jalansijaa saanut sukupuolittuneiden erojen tarkasteleminen toimia väylänä kohti myös muiden risteymien ja eriarvoisuuksien huomioimista tulevaisuudessa.

 

 

Lähteitä:

MDI Public Oy, The future is female? – Knowledge intensive work in the countryside

Henriette Friis (MA) and Eva Duran Sánchez (MSc), Feminist Futures Helsinki Hackathon: Transdisciplinary co-creation of socially engaged projects 

Jaa kirjoitus